Illan pimetessä

Lapsi on saatu sänkyyn muttei nuku vielä. Hänen hämärästä huoneestaan kuuluu levottomia kahahduksia, sitten kysymys: ”Mitä tarkoittaa eksistenssi?”, ja hetken kuluttua: ”Minulla on sinitarraa tukassa.”

Mainokset

Keskustelu

Tyttö ja hänen isänsä istuvat linja-autossa.

TYTTÖ: Miksi tuossa työmaalla on meri?
ISÄ: Ei se ole meri. Se on lätäkkö.
TYTTÖ: Järvi.
ISÄ: Lätäkkö.
TYTTÖ: Järvi.
ISÄ: Lätäkkö.
TYTTÖ: Järvi.
ISÄ: Lätäkkö.
TYTTÖ: Järvi.
ISÄ: Lätäkkö.
TYTTÖ: Järvi.
ISÄ: Lätäkkö.
TYTTÖ: Joki.
ISÄ: Lätäkkö.
TYTTÖ: Oja. Ei lätäkkö voi olla noin iso.
BUSSIKUSKI: Mitä luulette… Saisikohan tuosta järvestä kalaa?
TYTTÖ: Joo.

Kurt Schwitters: Anna Kukka

Mikä onkaan ihanampaa kuin lukea klassikkorunoutta ääneen ja saada vastaukseksi iloisesti helkkyvä lapsen nauru!

Messuamista

Vaikka Turun kirjamessut ovatkin pienempi ja viihtyisämpi tapahtuma kuin Helsingin, on näyttelyhulina vähän liikaa minun makuuni. Messuhallien tarjontaan jaksoin tutustua ehkä kymmenen minuutin läpimarssin verran, minkä jälkeen olikin jo ihan pakko istahtaa nauttimaan virvokkeita Annen kanssa. En ollut tiennyt, että äitiyden aiheuttamat muutokset sisäerityksessä voivat vaikuttaa näinkin, mutta hänen tukkansa väri oli muuttunut ihan kokonaan. Hoidin hommat joten kuten, hengailin Nuorisokirjailijain osastolla punkkari-Kirstin ja Anun kanssa juttelemassa, ja lähdin sitten kaupungille.

Nyt vähän harmittaa se messutarjontaan tutustumattomuuteni. Siellähän olisi ollut dada- ja avantgardeosastokin.

Kaupungin keskustassa matkustin Johannan kanssa ulkomaille. Kovin tarkasti emme kyenneet sijoittamaan itseämme maailmankartalle, mutta ulkomailla joka tapauksessa oltiin. Varsin suositeltava kohde ja erinomainen ruoka.

Aterioituamme suunnistimme Vanhaan apteekkiin, joka oli pullollaan kirjallisia tuttuja (Vaiko sittenkin: ”tuopillaan”? toim. huom.). Juuri illanviettomeininki tekee Turun messuista aina aivan erityisen ja juhlallisen tapahtuman, jonne lähtee mielellään.

Kotiin päin irtauduin jo ennen puolta yötä, mikä olisi aivan järkevä aika, jos kaikki olisi tapahtunut Helsingissä. Mutta Turku! Olisi ehkä pitänyt ajatella, että kotimatkaan menisi yli kolme tuntia. Tänään onkin taas ollut himpun verran väsähtänyt olo.

Mitä minulle kuuluu?

Päiväkirjamerkintä näin uuden blogin alkajaisiksi.

Absurdi Ruoalla ei saa leikkiä -faabelikokoelmani on siinä vaiheessa, että sen markkinointitekstejä kirjoitetaan jo. Kuvittajaksi on tulossa vanha kunnon Martti Ruokonen, oikea mies oikeassa paikassa.

Romaanikäsikirjoitukseni ensimmäinen versio on nyt valmis eli sellaisessa kunnossa, että kehtaan antaa sen luottolukijoideni käsiin. Heiltä saan ehkä palautetta, jonka perusteella teen muutoksia, ja sitten joskus, kenties puolen vuoden päästä, alan tarjota juttua kustannettavaksi.

Tänään tapaan Jannen Uusälytöntä! -illanvieton suunnittelun merkeissä.

Huomenna esiinnyn Turun kirjamessuilla.

Ensi viikolla minua odottavat kolme kouluvierailua sekä Kirjailijaliiton kokous. (Vai odottavatko? Eikö odottaminen ole intentionaalista toimintaa? Miten vierailu tai kokous voivat odottaa yhtään ketään?)

Siinähän sitä jo onkin tekemistä.