Psykoanalyysin tutkimuskohde

Paljastan nyt jotakin tekeillä olevasta romaanistani: se on paitsi symbolistinen, myös liittyy vahvasti jungilaiseen psykologiaan. Taustatöiden tekeminen alkoi jungilaista kirjallisuutta lukemalla: Jungin omia kirjoituksia ja hänen seuraajiaan, unien tulkintaa, arkkityyppejä, joukkopsykologiaa, peruskäsitteitä.

Huomasin yllätyksekseni seikan, jonka ei oikeastaan olisi pitänyt olla yllätys: aloin nähdä jungilaisesti rakentuneita unia, esimerkiksi sellaisen, jossa ihastun söpöön mustaihoiseen nuoreen naiseen, ja jo unta nähdessäni tunnistan hänen kasvoissaan omia piirteitäni. Hän on varjoni ja animani.

Miksi tämän ei olisi pitänyt yllättää? Siksi, että joskus hieman freudilaisuuteen tutustuessani aloin nähdä ilmiselvän freudilaisia unia, jotka myös toisinaan tunnistin freudilaisiksi jo unta nähdessäni.

Nyt, hiljattain aloitettuani jungilaisessa analyysissa käymisen – yritän aina tutkia aiheeni niin perinpohjaisesti kuin mahdollista – juttu on alkanut muuttua vielä kiinnostavammaksi. Viime käynnillä terapeuttini vihjaisi joistakin mahdollisista omatoimisista työtavoista, ja kuinka ollakaan, työtapa siirtyi seuraavana yönä näkemääni uneen.

Tämä ei tietenkään ole mitenkään kummallista: näemme unia asioista, joita olemme valveilla miettineet. Sen sijaan aloin vasta nyt tajuta, miten psykoanalyysi, (aivan kuten muutkin tieteet) vaikuttaa tutkimuskohteeseensa. Alkaa tuntua ilmeiseltä, että alitajunnan rakenteet, joita niin Freud kuin Jungkin ja kaikki heidän hengenheimolaisensa, se todellisuus, jota he ovat tutkineet, onkin ollut suurelta osin heidän itse luomaansa. Potilaiden ja asiakkaiden sieluista kaivettu materiaali on ollut suurelta osin teorioiden synnyttämää. Tietoisuuden ja tiedottoman välinen kommunikaatio ei ole vain yksisuuntaista.

Jos ja kun psykoanalyysin teoriat ovat itseään toteuttavia, ei ilmiö varmastikaan ole jäänyt vastaanottohuoneisiin. Kun sen käsitteistö ja tulkintatavat ovat levinneet yleiseen tietoisuuteen, se on mitä luultavimmin vaikuttanut jopa meidän kaikkien mielen toimintaan. Kollektiiviseen alitajuntaan, kuten Jung sanoisi. Missä määrin moderni länsimainen ihminen alitajuntoineen kaikkineen on Freudin luomus? Millaisia unia näkisimme, millaisin symbolein ajattelisimme ja miten suhtautuisimme elämään ilman psykoanalyysin keksimistä?

Advertisements

9 vastausta

  1. ”Joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää.” (Ikivanha suomalainen sanonta)

  2. Ainakin tässä kirjoituksessa vedät kyllä aika railakkaasti mutkat suoriksi. Et kai voi muutaman oman kokemuksen perusteella yleistää ja lytätä koko suuntausta? On totta, että esim Freudin unien tulkinnassa potilaat näkevät oudon oikeaoppisia freudilaisia unia, mutta en menisi sen perusteella mitätöimään psykoanalyysia kokonaisuudessaan.

  3. En kai minä tässä mitään mitätöinyt?
    Vaikuttavathan muutkin tieteet tutkimuskohteisiinsa.

    (On kyllä erinäisiä muita syitä epäillä, että vaikkapa freudilaisuus on tieteellisesti tarkasteltuna aikamoista huuhaata. Tässä yksi: keskenään kiisteleviä eri teoreettisia koulukuntia edustavat psykoanalyytikot eivät ole tuloksiltaan parempia tai huonompia, mistä voidaan aavistella, että taustateorialla, josta käsin keskusteluterapiaa harjoitetaan, ei oikeastaan ole väliä. Ja teoria, joka ei eroa tuloksiltaan kilpailevista teorioista, ei nyt oikein voi olla erityisen hyvä teoria.)

    Tässä yksi ero Jungin ja Freudin välillä: Jung aavisteli jossain vaiheessa liikkuvansa ennemminkin taiteen kuin tieteen sfääreissä. Freud ei tällaiseen itsereflektioon kyennyt.

    Kumpikin pystyi tuottamaan ihmistä puhuttelevaa kuvastoa. Kuten symbolistinen taideteos, myös psykoanalyyttinen sielun tutkiskelu voi johtaa merkittäviin henkilökohtaisiin oivalluksiin. Ihan oikeana tieteenä sitä en kuitenkaan pidä.

  4. Lisättäköön vielä: Oikeasti minä olen huippuinnoissani kaikesta, mitä olen istuntojen aikana ja niistä johtuen löytänyt. En siis millään muotoa ole lyttäämässä tuota toimintatapaa, vaan aivan päin vastoin.

    Kaiken hauskan ei tarvitse olla rationaalista. Silti sitä hauskaakin voi ajatella myös rationaalisesti.

  5. Kollektiivessa tietoisuudessamme leviää ajatuksia samanaikaisesti. Kirjoitin viimeisen blogini samasta teemasta, vain hieman eri näkökulmasta :D! Jungin aktiivinen mielikuvitustakin siinä sivuttiin :D.

  6. Niin leviää. Kiinnostava blogaus.

    Tuosta omasta kirjoituksestani vielä. Näkökulma, joka täytyy vielä lisätä: eiväthän nuo psykoanalyysin ja analyyttisen psykologian isät pelkästään omissa laboratorioissaan havaintoja tehneet, vaan taustalla oli myös antropologisia ilmiöitä, joihin he eivät olleet itse vaikuttaneet. Eli ei se kaikki tietenkään pelkästään heidän omasta päästään tullut.

    Ja vielä laajennus lauseeseeni: ”Kaiken hauskan ei tarvitse olla rationaalista.” Sanoisin myös, että kaiken toden tai totuudellisen ei tarvitse olla tieteellistä.

    Huomautettakoon, että että se, miten miellän ”tieteellisen” on koulutustaustastani johtuen usein jotakin aika kvantitatiivista. Esimerkiksi filosofia ja taide ovat myös tapoja tehdä tutkimusta. Niiden puitteissa voidaan tehdä merkittäviä löytöjä, ja vaikka ne käyvät usein tieteen lähettyvillä ja niillä on usein vuorovaikutuksellinen suhde tieteeseen, ne eivät ehkä siltikään ole tiedettä. Fiilispohjalta mieleni tekee sijoittaa psykoanalyysi jonnekin filosofian ja taiteen välimaastoon.

  7. Kiintoisaa nähdä minkälaisen teoksen teet aiheesta. Tämä lukija odottaa, maltillisesti.

    Tiede on myös aina itsekriittistä eikä se esitä yhtä ainoaa totuutta. Ihmisestä ja ihmismielestä ei voikaan sellaisia väitteitä esittää. Se johtuu psyyken tai mielen (ihan sama mitä sanaa käyttää) plastisuudesta. Tajuntaamme vaikuttaa samanaikaisesti kovin monet asiat. Sen (sielu, mieli, psyyke) avulla ihminen sopeutuu muuttuviin oloihin ja (isoihin ja pieniin) muutoksiin joita väistämättä elämässä on. Nyt hallitsevan mieli-tarinan kertojina ovat neurologit ja neurologiset faktiset totuudet, sivummalle on vähän jäänyt ihmismielen arvoitukset. Melko mekaaninen ja yksiulotteinen ihmiskuva on vallannut tilaa.

    Tove Janssonin kirjoista muuten löytää myös jungilaista ajattelua (mm. ihmisen suhde epätietoisuuteen ja epävarmuuteen, pelkoon ja turvallisuuteen, salaisuuksiin, kummituksiin, yllätyksiin, sattumaan jne.). Janssonin kaikissa kirjallisissa teoksissa on kyse muutoksesta, liikkeestä kohti tuntematonta, vapaudesta/vapautumisesta, matkanteosta, seikkailusta, arvaamattomista ja myös todella uhkaavista asioista.

    Nämä katkelmat kertovat Jungista aika paljon ja olen mieltynyt muun muassa hänen ajattelunsa näihin puoliin.:

    ”On tärkeätä, että meillä on salaisuus ja aavistus jostakin tuntemattomasta. Se antaa elämälle epäpersoonallisen, numinoosin merkityksen. Se joka ei ole koskaan kokenut sitä, on menettänyt jotakin hyvin tärkeätä. Ihmisen täytyy voida tuntea, että hän elää maailmassa, joka on osin salaperäinen, jossa tapahtuu ja koetaan myös asioita, jotka jäävät selittämättä, eikä vaan sellaista jota osaa odottaa. Odottamaton ja ennen kuulumaton kuuluvat tähän maailmaan. Vain silloin elämä on kokonaista.”

    ”Ihmisen myyttinen puoli on ikävä kyllä nykyään [teos julkaistiin 1961 ja Jung kirjoitti sitä 1950-luvun lopulla] useimmiten heikoilla. Ihminen ei enää pysty luomaan myyttejä. Siinä hän menettää paljon, sillä on tärkeätä ja terveellistä puhua myös järjellä käsittämättömistä asioista, kuten silloin kun kerrotaan hyvää kummitusjuttua takkatulen ääressä.”

    (otteet teoksesta: Unia, ajatuksia, muistikuvia; alkuteos 1961, suom. Mirja Rutanen)

  8. Kiitos. Hyviä sitaatteja. Minä kyllä toisaalta luulen, että myyttejä pystytään luomaan edelleen. Mitä muuta esimerkiksi vapaan kaupan näkymätön käsi on? (Toki voidaan kysyä, onko 1750-luku nykyaikaa, mutta noin periaatteessa näkymätön käsi on melko moderni ja edelleen hyvinvoiva myytti.) Muodoltaan se on näennäisen rationaalinen, mutta tapa, jolla siihen suhtaudutaan, osoittaa, että se on kaikkea muuta kuin rationaalinen tapa hahmottaa maailmaa. Vai?

    Mutta kyllä kunnon kummitusjutullekin paikkansa on.

  9. Vapaan kaupan näkymätön käsi? Tarkoitako markkinaliberalismia? Rahaa? Talouspuhetta? Taloudesta kerrottuja tarinoita, joissa käytetään runsaasti tunnesanastoa.

    Jos, niin rahahan on kuvitteellinen. Se on täysin irrationaalinen asia, vaikka se esitetään näennäisen rationaalisessa, järkevässä muodossa. Arjen tasolla ei sitä tule ajatteleeksi, koska se ilmenee konkreettisessa muodossa: miten paljon voin kaupasta tällä setelillä ostaa ja mikä lasku jää maksamatta. Mutta jos seuraa vähänkään pörssikäyriä ja lukee talousuutisia ja seuraa sitä toimintaa, tajuaa nopeasti ettei rationalisella ajattelulla ole ole siinä touhussa paljonkaan sijaa.

    Näkymätön käsi käy kukkarolla, jokaisen kukkarolla. Aika mystinen (ehkei niinkään myyttinen) juttu, tosiaankin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: