Lounas

Kun kävelee meiltä ensin Isolle Omenalle ja siitä sitten Länsiväylän reunaa pitkin Hankoa kohti, alkaa vastaan tulla vesakkoa ja vähän isompaakin puuta kasvavia kivijalkoja ja kivimuureja. Lehtipuupainotteinen kasvillisuus tuo mieleen Keski-Euroopan, mikä täyttää sydämen nostalgialla.

(Klikkaa kuvat isommiksi.)

Voisi kuvitella, että kun jälleen näkee luonnon valtaamia entisiä ihmisrakenteita, tulisi hyvä ja toiveikas mieli, samanlainen kuin vuosi sitten Keimolassa, mutta ei, tunnelma on jokseenkin tismalleen päinvastainen. Keimolassa luonto oli vallannut tilaa autoilulta. Länsiväylän (ja muidenkin Helsingin ulosmenoväylien) ympäristön on sen sijaan vallannut autoilu, ja kasvillisuus on vain löytänyt siitä kupeesta pienen reservaatin.

Nämä maisemat ovat tragedia. Maataloja, kesäpaikkoja, omakotitaloja on jäänyt nopeuden alle. Täällä on asunut ihmisiä, täällä on eletty. Nämä ovat olleet koteja. Jotka kaikki ovat muuttuneet asuinkelvottomiksi, lahonneet, tuhoutuneet hylättyinä. Raunioiden ja autiotalojen vyöhyke väylän varrella jatkuu ties mihin asti.

Visuaalisen ja akustisen maiseman välinen kontrasti on jyrkkä, suorastaan ristiriitainen. Silmin katsottuna maisema näyttää surumielisyydessäänkin idylliseltä, siinä on suorastaan fantastista rauhaa, mutta muutaman kymmenen metrin päästä ohi jyrisevät 50 000 autoa vuorokaudessa tuottavat sietämättömän pauhun. Tämä on kaikessa kauneudessaan luotaantyöntävää seutua.

Kuin saastaisen viemärin vihreää levää kasvavat seinät.

6 vastausta

  1. Perin surkeaa on myös kokonaisten maasedun taajamien muuttuminen kauppakeskuksiksi. Vanhat rakennukset puretaan ja teitä levennetään, marketteja rakennetaan lisää huotoasemineen. Vanha kivikirkko jää hautausmaineen kaiken tämän sekamelskan keskelle ainoksi merkiksi edellisten sukupolvien elämästä.

    Mynämäellä esimerkiksi yksityinen yrittäjä saa rakentaa keskelle kylää ja ainoalle vanhasta maisemasta muistuttavalle kaurapellolle asuinrakennusten välittömään läheisyyteen kammottavan sähläyspelihallin, joka ympäröidään autojen parkkipaikoilla. Maaseudulla sentään olisi vielä tilaa keskusta ulkopuolellakin.

  2. Huikean upeat kuvat sait talteen! Onneksi kuvista ei välity nykyhetken meteliä, voi itse kuvitella ihan jotain muuta.

  3. tammikuu44: Näinhän se menee. Tila on ”yrittäjyyden” hallinnassa.

    Katja: Nii-in! Korvatulpat päässä samoilemaan, tai luureista sopivaa musiikkia kuunnellen…

  4. […] kävelyretkellä, jolla osuin Länsiväylän varren rauniovyöhykkeelle, löysin myös Finnoon lämpövoimalaitoksen ympäristön. Miten sekin oli jäänyt kokematta? […]

  5. Kiitokset tunnelmallisesta kuvaraportista.

    Pääkaupunkiseudulla on paljon tällaisia paikkoja, joissa perinteinen ihmisenkokoinen elämänmuoto on jäänyt massiivisen infrastruktuurin jalkoihin ja kadonnut ilman sen kummenpia muistosanoja.

    Hiljaisilla kivijaloilla on kuitenkin paljon kerrottavaa, ja yksi niiden kysymyksistä meille kuuluu: ”miksi, oliko se sen arvoista?”

  6. Puhuttelevasti laitettu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: