Turun Luolavuoressa

Messut ovat messuja, ei niistä sen enempää. Mutta voi Turussa tehdä paljon muutakin.

Kävimme lauantaina perheen voimin Luolavuoressa. Sisäänkäynti oli avara ja itse luola paljon kompleksisempi kuin osasin odottaa. Tekemistä riitti noin puoleksi tunniksi: pitkiä käytäviä kontattaviksi, ryömimällä saavutettavia kammioita, suuntatajun sekoittavaa geometriaa ja luolastamiseen vihkiytymättömälle mattimeikäläiselle ihan riittämiin jännitystä. Aivan upea kohde! Kotimainen graniitti yllätti jälleen!

Suuaukko löytyi ihmeemmin etsimättä.

Konttauskäytävän päässä valtaisa katinkulta-aarre!

Paikoitellen oli vähän ahdasta.

Tätä vaakahalkeamaa en uskaltanut tutkia loppuun asti, kun tuli niin tiukka ja klaustrofobinen olo.

Aurinkoisia hymyjä maan päällä.

Mainokset

5 vastausta

  1. No on sulla kovat naiset, musta ei olisi tuonne ollut ryömimään, pelkkä ajatuskin ahdistaa! 🙂

  2. Hienoja kuvia!

    Noin vuosi sitten esitin ajatuksenpoikasen sinulle muumeista. Ajatus jäi kaivelemaan, ostin kirjan ja kirjoitin siitä os. https://sites.google.com/site/kotisivut2/kritiikkejae/laajarinne-jukka

    Siis tämä on nyt vastaus siihen että ihmettelit mitä olin ollut kuulevinani Nadjan huoneen puheessasi! Parempi myöhään kuin jne., vai?

  3. Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta!

    Tahdon esittää tässä siihen pari kommenttia, jotka saa lukea mieluummin kysymyksinä, ja joihin saa vastata, jos haluaa:

    1) En vieläkään huomaa rahti- tai lastikulttiteemaa Mörön vaihtokaupassa. Rahtikulteissahan jäljiteltiin toimintoja, jotka nähtiin maagis-jumalallisina. Ennemmin rahtikulttimaisuutta näen Niiskuneidin uusissa silmissä kuin Mörön kaupankäynnissä.

    2) Alkuperäistekstissä Muumipeikosta käytettävä proomini on maskuliini, merihevosesta taas käytetään feminiinimuotoa. Tuossa rakkaustarinassa toisaallakin nähty homoerotiikka onkin vahvasti kirjailijalähtöinen tulkinta, johon pelkkä teksti ei anna aihetta. Itse keskustelin nimenomaan kirjojen kautta ja kanssa. (Tämähän oli itse asiassa myös Janssonin oma toive.)

  4. 1. Joo, aattelin että cargo-juttu kulkee sitä kautta, että koska muumit ovat kaikesta työnvieroksunnastaan huolimatta valkoisia ja asuvat lämpimässä ja mukavassa talossa, niin mörkö rupesi jäädyttelemään paikkoja kun menetti salkkunsa. Siis mietin sitä tuon Toiseus-jutun kautta. Muunväriset/näköiset ovat uhreja.

    2. Jaa. En ole lukenut muumeja ruotsiksi yhtään, joten tuohan kyllä selittää asiaa osittain. En ajatellut lainkaan asiaa kirjailijan oman seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, vaan ihan sen tuon draaman, että Muumipeikko tapaa Mörön jahdatessaan merihevosta.

    Minusta sillä ei sinänsä ole väliä mikä on merihevosen sukupuoli, sillä on, että väliin tulee Mörkö.

    Sitä en tiennyt että kirjailija itse on esittänyt toiveita kirjojensa henkilöiden tulkitsemisessa.

    Mutta mietiskelin näin isoäitinä, että pitäisiköhän minun luovuttaa kirjasi lastenlasten vanhemmille. Se VOISI kiinnostaa heitä. Ja muitakin vanhempia. Kirjasi plussa on sen helppolukuisuus, ehdottomasti.

    Ovatko lasten vanhemmat keskustelleet kanssasi paljonkin? Syytä olisi kyllä! Pääasia on tietysti se, että lastenkirjat eivät ole koskaan pelkästään lastenkirjoja.

  5. En vieläkään näe yhteyttä cargo-juttuihin, vaikka tuon toiseuden teeman näenkin. Se, etten tuossa kohdassa käsitellyt toiseutta samoin kuin hattivattien kohdalla, oli ehkä ennen kaikkea kerronnallis-rakenteellinen ratkaisu. Paljon piti sanottavasta karsia – lukijain eduksi, toivon.

    * * *

    Luulen, että Mörkö kuuluu aina rakastumiseen, ollaanpa heteroita tai ei-heteroita.

    * * *

    Siis no… kirjailijan toive, jonka otan melko vakavasti, on Kirjeenvaihtoa-novellissa, joka koostuu japanilaisen fanin kirjeistä Jansson-nimiselle kirjailijalle. Rivien välistä suhde näyttäytyy kirjailijan kannalta hieman raskaana: ”Dear Jansson san, Kiitos viisaasta kirjeestänne […] On kaunis ajatus että kirjailija pitäisi kohdata vain kirjailijan teoksissa.”

    Luen tuon kohdan niin, ettei teoksia pitäisi lukea kirjailijan vaan kirjailijaa teostensa kautta, tai ehkä kaikkein mieluiten niin, että luetaan vain niitä teoksia eikä lainkaan tunkeuduta kirjailijan yksityisalueille.

    * * *

    Itse olen muuten sitä mieltä, että lastenkirjoja Muumi-kirjoista ovat vain pari – kolme ensimmäistä. Pari viimeistä taas ovat jo melko selkeästi aikuisten juttuja. Muut siinä välillä jotain siitä väliltä.

    * * *

    Aika vähän minun kanssani asiasta on keskusteltu, jos haastatteluja ei oteta huomioon. Tavallaan ihan hyvä juttu. Rakastan muumeja ja olen esittänyt niistä yhden tulkinnan (jonka rajasin yhdellä tavalla, vaikka olisiminulla enemmänkin tulkintoja), mutta…

    ”Kun lukee pyhiä kirjoituksia, likaa kätensä”, kuten vanha juutalainen sananlasku kertoo.

    * * *

    Olen joka tapauksessa iloinen kaikista uusista ajatuksista, joita kirja onnistui herättämään, olivatpa ne samoja joita itse ajattelin tai eivät. Kaikkein iloisin olen itse asiassa kaikesta sellaisesta palautteesta, joka haastaa itseni ajattelemaan asioita uusiksi. Kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: