Sivupolut, derivointi, atopos

Sivupoluille hakeutumisen suurin vaara on, että siitä muodostuu rutinoitunut tapa. Silloin sivupolut lakkaavat olemasta sivupolkuja ja ajelehtiminen (ransk. dérive) muuttuu urautuneeksi toiminnaksi. Tärkeämpää on tavoittaa tutkimusmatkoilla mielentila, joka paljastaa arjen pääväylien outouden, vierauden ja kyseenalaisuuden. Pidänkin derivoinnin tärkeimpänä päämääränä – sikäli kuin derivoinnilla voi sellainen olla – sokrateen tapaan atooppisen (kreik. ἄτοπος; sijoittumaton, outo) ihmisen havahtumista. Näin derivointi voidaan oikeinymmärtää sosiaalisen integroinnin käänteistoimituksena.

Kuvissa olarilaista autiorakennuskantaa.

P.S. Surffatkaa myös Maanmittauslaitos!

Advertisements

Yksi vastaus

  1. […] pääväylien onttouden, vierauden ja kyseenalaisuuden.” Tämän ajatuksen he löysivät aamulla eräästä blogista ja se juolahti tässä juuri mieleen. “Että ei tässä sivupoluilla olla”, he totesivat […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: