Vasemmistolaisesta taiteesta

Kuvataiteilija, tutkija ja kuraattori Mikko Ijäs kirjoitti tämän päivän Hesarin yleisönosastolle kirjoituksen, jonka käytännöllisessä ajattelussa oli paljon kannattamaani asiaa, mutta jonka taustateoretisoinnit menivät ehkä hivenen metsään.

Kysymys koski taiteen vasemmistoistuneisuutta.

Ijäs osoitti vasemmisto-oikeisto-jaon historiallisen taustan: jossakin Ranskan vallankumouksessa vasemmisto ajoi tasavaltalaisuutta ja vastusti vanhaa valtaa. Oikeiston tehtävä oli konservatiivinen (=säilyttävä).

Vuosisatojen ajan rajalinjat on nähty melko yhtenäisenä: konservatiivinen oikeisto on pyrkinyt säilyttämään niin valta-asetelmia kuin tapakulttuuriakin, samalla kun vasemmisto on pyrkinyt näitä romuttamaan. Yhtä asiaa on kuitenkin harvoin huomattu: se, mitä oikeisto on pyrkinyt säilyttämään, on ollut eri aikoina eri asioita, ja niinpä tämän hetken oikeisto kannattaakin jotain aivan muuta kuin mitä Ranskan ensimmäisen vallankumouksen oikeisto kannatti.

Tätä ei huomannut Ijäskään kirjoittaessaan:

Vasemmiston ideologiaan on usein liitetty oikeudenmukaisuus, ihmisten välinen tasa-arvo ja julkisten palveluiden tärkeys. Kirkon ja oikeistolaisuuden ideologiat kulkevat hyvin pitkälti käsi kädessä, kun taas vasemmistolaisuuden ja darwinismin ajatukset ovat samansuuntaiset.

Jos lainkaan pysähdymme kuuntelemaan kirkkomme piispojen julkilausumia, huomaamme, että ne ajavat nimenomaan oikeudenmukaisuutta ja ihmisten välistä tasa-arvoa (poislukien kirkon himppasen kieroutunut seksuaalietiikka). Tästä oikeistolainen yritystoiminta on usein piispoja moittinutkin. Kirkko on nykyään yksi näkyvimmistä vasemmistolaisista instituutioista tässä maassa.

On myös vaikea kuvitella, miten darwinismi kytkeytyy yhteen tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa. Darwinismi kun on perustaltaan nihilistinen tieteellinen teoria. (Tai no, toki ihmiset ovat luonnontieteen edessä tasa-arvoisia: darwinismissa kenen tahansa ihmisen arvo on tasan nolla, eikä oikeudenmukaisuus lainkaan kuulu sen alla käytävään keskusteluun.) Sen sijaan darwinistinen ajattelu hallitsee oikeistolaista taloustiedettä, jonka mukaan elinkelpoisimpia järjestelmiä kehittyy kilpailun kautta, jossa parhaat pärjäävät ja heikoimmat katoavat.

Mielenkiintoisella tavalla (post)moderni vasemmisto onkin ottanut itselleen konservatiivisen tehtävän: ihmisten välisen tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja julkisten palveluiden säilyttämisen maailmassa, jota (post)moderni oikeisto on viemässä nihilistisen, persoonattoman ja välinpitämättömän  rahatalouden käsiin.

Mikä tekee vasemmisto-oikeisto -puheen tässä tilanteessa enää mahdolliseksi?

Valta. Valtarakennelmien suhteen vasemmisto on edelleen oppositiossa, oikeisto säilyttävässä asemassa. (Käsitteiden selventämiseksi huomautettakoon, että Neuvostoliitossa vanhan linjan kommunistit olivat oikeistoa ja uudistusmieliset vasemmistoa.)

Entä mitä tekemistä tällä on taiteen kanssa?

Tunnustan kirjailijana Sartren ajatuksen omakseni: kirjallisuuden tehtävä on olla kriittistä suhteessa suhteessa vallitseviin epäoikeudenmukaisuuksiin. Kirjallisuuden tehtävä on sanoa: ei. Tässä suhteessa kysymys on nimenomaan vasemmistolaisuudesta – puoluerajoista ja taustateorioista piittaamatta.

Tunnustan Heideggerin ajatuksen taiteesta tapahtumana, jossa teos avaa kokijalle jotakin uutta ja hämmentävää, saa tämän näkemään olemisensa uudessa valossa. Tämä uuden haasteen tuominen sinne, mitä on pidetty entuudestaan vakaana ja totena, on myös vasemmistolaisuuden alkuperäistä toiminta-aluetta.

Tunnistan itsenin Unabomberin nykyaikaisen vasemmiston kuvauksesta: Arvoni ovat porvarillisia. Oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja ihmisarvo ovat porvarillisia arvoja, jotka olen lapsuudessani omaksunut kokoomusta äänestäneeltä isältäni. Pidän näiden arvojen puolesta vänkäämistä, en pelkästään taiteilijan, vaan myös jokaisen muun ihmisen tehtävänä.

Erillisissä kysymyksissä mielipiteet menevät varmasti ristiin. Hyvä taiteilija kuitenkin ajattelee. Se on osa hänen toimintaansa. Millainen olisi taiteilija, joka näkisi tehtävänsä ja arvonsa toisin? Taiteilija, joka ei suhtautuisi kriittisesti vallankäyttöön? Taiteilija, joka ei pyrkisi haastamaan vallitsevaa todellisuutta millään tasolla?

Se olisi oikeistolainen taiteilija.

Mainokset

22 vastausta

  1. Jaksoin juuri ja juuri lukea/keskittyä aina siihen asti kunnes erehdyin toteamaan:

    ”Mielenkiintoisella tavalla (post)moderni vasemmisto onkin ottanut itselleen konservatiivisen tehtävän: ihmisten välisen tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja julkisten palveluiden säilyttämisen maailmassa, jota (post)moderni oikeisto on viemässä nihilistisen, persoonattoman ja välinpitämättömän rahatalouden käsiin”

    Teet tässä rohkean, joskin virheellisen oletuksen, että maailmassa vallitsee tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, yms. Näinhän ei ole. Olisi ollut parempi rajata johonkin täsmälliseen yhteiskuntaan, joskin myös tällöin oletus olisi virhellinen, mutta vähemmän sitä.

    Oikeisto sen sijaan ei ole kuljettamassa maailmaa kasvottoman rahatalouden valtaan – plutokratia erilaisine vivahteineen on ollut yleisesti vallitseva hallinnon tapa tuhansia vuosia, aina siitä lähtien kun ryhdyimme luomaan kylä-yhteisöjä – pitkälti maatalouden keksimisen jälkeen. Tämä on se, minkä konservatiivijohtajat pyrkivät ylläpitämään. Plutokratia edistää vallanpitäjien geenien säilyvyyden ja leviämisen todennäköisyyttä.

    Poliittinen vasemmiksto sen sijaan pyrkii muuttamaan tätä ikivanhaa asetelmaa. Motivaatio toki johtajilla on pitkälti sama – itsen selviytyminen ja leviäminen.

    Kun analysoi yhteiskuntaa, on syytä ottaa riittävästi etäisyyttä, niin spatiaalisesti, kuin temporaalisesti. On lyhyitä ajanjaksoja, jolloin voi näyttä pikaisesti asioita katsomalla siltä, että vasemmistoo yrittäisi suojella jotain yhteiskunnan osaa ja oikeisto ajaisi muutosta, mutta nämä ovat vain taktisia kuvioita historian strategisessa mittakaavassa.

    Tämä marginaali ei riitä syvälliseen ja täyteläiseen analyysiin homo edax-lajin poliittisesta järjestäytymisestä, joten jätän sen tässä yhteydessä tekemättä. Jääpähän vähemmän typeryyksiä lausumatta 🙂

  2. Argh – kirotut kirjoitusvirheet:

    heti alussa edellä tarkoitin: ”kunnes erehdyit kirjoittamaan”, en ”kunnes erehdyin kirjoittamaan”… pieni virhe 🙂

  3. Herra Jukka yrittää nyt kumartaa yhtäaikaa oikealle ja vasemmalle. Hienovaraisena ajattelijana hän näkee politiikassakin jotain ajattelua. Rohkeana työläisnaisena uskallan kuitenkin sanoa, että polittikassa pitäisi olla kyse käytännön työstä. Politiikka on hyvin raadollista.Sen tekijöden pitäisi omata tieto myös yhteiskunnan vähäosaisten oloista. Kyse on yhteisten perusasioiden hoidosta.

    Monimutkainen mutta kaunis selittely käytännön päämääristä ja menettelytavoista on omiaan vain vieraannuttamaan ihmisiä niin toisitaan kuin asioiden hoidosta.

    Anun kanssa olen sama mieltä,että plutokratiasta koko politiika on lähtöisin. Rikkaus on valtaa ja se on aina taanut enemmän oikeuksia toimia kuin köyhyys.

    Raha on yhtä kuin valta ja oikesitlaisuutta.
    Vasemmisto syntyi köyhyydestä.

    Tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimus tai julkisten palveluiden säilyttäminen ei ole koskaan kuulunut plutokratiaan, eikä kuulu nytkäänoikeistolaisuuteen. Jos joku ei usko niin kysyköön Kataiselta, joka kyllä osaa Jukkaakin ovelammin selittää, että kokoomus on työväen asialla!

    Mitä tuohon darwinismiin tulee, niin idea siitä, että vahvempi voittaa ja fiksu aina pärjää tuntuu kyllä kovasti oikestolaiselta nykypäivän liturgialta, haisee kvartaalitaloudelta ja pääomaveron laskemiselta, kilpailukyvyn parantamiselta ja tuotannon siirtämiseltä Intiaan.

    Jos tässä jostain taiteesta piti puhua, niin kunnon iskurityöläisvasemmsitolaista taidetta tehtiin 60-luvulla, nyt on tullut mukaan taiteen tekijöitä, jotka ovat oikein miettineet, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, nähneet ja kuulleet sekä sen pohjata yrittävät nähdä elämässä jotain inhimillistä, rehellistä arvokkuutta tai edes sinne päin viittaavaa. Jos joku tätä sanoo vasemmistolaisuudeksi niin oikeassahan on.

  4. Anu: Hyviä täsmennyksiä. Tietenkään suurin osa maailmasta ei ole vielä postmodernissa tilassa, ja tarkastelukohteeni oli huonosti määritelty. Globaalisti tarkasteltuna jokseenkin kaikki suomalaiset – ehkä syrjäytyneimpiä yksilöitä lukuunottamata – ovat hallitsevaa luokkaa, haluavatpa sitä tunnustaa tai eivät.

    En itseasiassa tehnyt oletusta, että maailmassa tai edes Suomessa vallitsisi tasa-arvo, vaan oletuksen, että sitä oli eilen hieman enemmän kuin tänään, huomenna luultavasti yhä vähemmän.

    tammikuu44: En ymmärtääkseni sanonut, että oikeisto (kok.kesk.dem) ajaisi ihmisten asiaa.

    Sotket keskenään porvariston ja oikeiston. Suurimmaksi osaksi nämä ovat toki samaa ryhmää keskenään, mutta silti tuo käsitesekaannus on vakava. Suurin osa porvareista on tavallisia poro- tai pienporvareita, joiden arvo- ja aatemaailma ei ole sen kovempi kuin sinun tai minunkaan. Ryhmien melkoinen päällekkäisyys johtuu suurelta osin siitä, että porvarit antavat uskotella itselleen, että oikeistolainen politiikka edistäisi heidän arvojaan – mitä se ei kuitenkaan tee.

  5. Ihan kiinnostavia kommentteja. Kiitos siitä!
    Mitä Darwinismiin tulee, niin oikeistolaisten ajama sosiaalidarvinismi, mihin tuossa yllä viitattiin, on melko kaukana Darwinin ajatuksista. Vähintään yhtä kaukana kuin Stalinin ajatukset oli Marxin ideologiasta.
    Erittäin uskonnollisessa Suomessa Darwinista olisi syytä puhua useimminkin. Darwinia nihilistiksi syyttävä ei ole selkeästikään Darwinin ajatuksiin tutustunut.
    Mikko

  6. Kiitos itsellesi ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

    En minä Darwinia nihilistiksi syyttänyt, vaan darwinismia nihilistiseksi opiksi. Eikä se ollut moite: arvopuhe ei yksinkertaisesti kuulu luonnontieteen alaan. Darwinistinen evoluutioteoria on nähdäkseni vain moralisoimaton kuvaus siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Marxilaisuus sen sijaan on – paitsi talouden kuvaus – myös ideologia ja puolensa valitseva kannanotto. Vai miten sinä asian ajattelet?

  7. Kiinnostava avaus ja keskustelu!

    Ollakseen hyvää tiedettä luonnontiede ja taloustiede eivät välttämättä tarvitse arvopuhetta tuekseen. Hyvä taloustieteellinen tietämys (jolla vasemmiston ja kirkon edustajatkin epäsuorasti hoitavat talousasiansa) näyttää tulevan libertaristisesta talousteoriasta. Rahan kanssa leikkiminen on muuttunut siinä määrin muodolliseksi touhuksi, että sitä peliä tuskin muutetaan toiseksi aineellisilla vallankumouksilla. Postmoderni vasemmistolaisuus kuoli, kun Berliinin muuri kaatui ja postmoderni oikeistolaisuus kuolee, kun tästä lamasta toivutaan. Postmodernille oikeistolaisuudelle voidaan löytää aitoja vaihtoehtoja. Ehkä yksi niistä on kirkollinen vasemmistolaisuus. Vähemmän hengellinen ja poliittinen ja tässä yhteydessä kiinnostavampi vaihtoehto olisi muistuttaa siitä, että taiteen arvo on sidoksissa toisenlaisiin arvostuksiin kuin taloudelliseen kasvuun.

  8. ”Valta. Valtarakennelmien suhteen vasemmisto on edelleen oppositiossa, oikeisto säilyttävässä asemassa.”

    Kyllä tuokin asetelma tuntuu häilyvän, kun katsoo esimerkiksi keskustelua presidentin asemasta Suomessa. Vasemmisto pitää nykytilanteesta kiinni, oikeisto haluaa muuttaa tilannetta.

  9. Hienoa Jukka!
    Tavallaan samaa mieltä kanssasi!
    Itse asiassa darwinismiin liittyy myös moraalinen ulottuvuus. Darwin itse käsittelee tätä lyhykäisesti teoksessaan origins of man. Mutta varsinaisesti nykydarwinismiin moraalinen ulottuvuus on tullut R. Dawkinsin mainiosta teoksesta Geenin itsekkyys sekä hänen sen jälkeisestä tuotannostaan. Aiheesta on kirjoittanut myös laajasti Daniel Dennett. Käytännössä nämä ajatukset limittyvät myös ateismiin, joka ikävällä tavalla on edelleen Suomessa koettu nihilistisenä maailmankatsomuksena. Humanistinen ateismi on täällä aika vieras käsite. Aivan kuin ateistilla olisi mitään arvoja. Vielä kärjistäen: ihan kuin muilla eläimillä olisi mitään arvoja?
    Darwinin ajatuksiin liittyy nimenomaan moraalinen vastuu, jonka ihmisen tietoisuus mahdollistaa.
    Hienoa, että mielipiteeni on kummunnut lisäkeskustelua!
    Kiitos siitä!

  10. jos vasemmisto ymmärretään synonyyminä muutokselle ja oikeisto pysyvyydelle (perinteisyydelle, konservatiivisuudelle) jää jotain olennaista ulos. Enemmän näen että asiaa pitäisi käsitellä arvopohjan (”tavoite”) pohjalta, johta kohti muutos tai pysyvyys pyrkii. Se, että vasemmisto on ajanut muutosta on johtunut siitä, että vallanpitäjien arvopohja on ollut kaukana vasemmiston arvopohjasta. Ja nyt kun kokoomus (mm.) on viemässä peruspalveluita pois, on vasemmiston tavoitteen mukaista enemmän pysyvyys kuin muutos päinvastaiseen arvomaailmaan.

    toinen asia, joka on hyvä erottaa on se, että nimikkeet ja ideologiat eivät aina vastaa toisiansa. anekdoottina, jota ei kannata ottaa turhan vakavasti, ne maat, joissa esiintyy sana /kansan/ demokratia ovat yleensä kaikkea muuta kuin kansalaisten demokraatiaa. sekin, että joku puolue on oikeisto-nimikkeen tai vasemmisto-nimikkeen alla, ei korreloi automattisesti sen kanssa että onko puolue oikeistoa vai vasemmistoa. (voi korreloida, mutta sitä ei pidä olettaa). Lisäksi vielä on erikseen relativistinen vasemmisto/oikeisto ja absoluuttinen vasemmisto/oikeisto (riippuen tietysti millä kriteereillä nuo määritellään, joka ei ole tässä merkityksellistä).

    kolmantena alustuksena vielä toteaisin että vasemmisto ja oikeisto eivät ole monoliitteja yksiselitteisiä käsitteitä. esim. suomen oikeisto kattaa konservatiivisia kristittyjä, ekokapitalisteja, demareita, talousliberalisteja ja anarkokapitalisteja (jne.), joiden arvot eivät ole mitenkään yhteensopivia yleistasolla. vasemmistolaisissa on mm. yliopistointellektuelleja, taiteilijoita, ay-liikettä,kommunisteja, eurokommunisteja, sitoutumattomia punavihreitä (jne.), joiden arvot myös poikkeavat toisistansa.

    sitten asiaan: jos halutaan määritellä vasemmistolainen tai oikeistolainen taide, on ensin määriteltävä se arvopohja mitä kukin näistä yleiskäsitteistä edustaa. parempi olisi määritellä enemmänkin pienempien lohkojen kautta, mutta jos vas-oikea jaolla tahdotaan määritellä on ensin määriteltävä kunkin arvopohja, jota vasten tätä peilataan. sen jälkeen voidaan tsekata vastaako jokin taide näitä vasemmistolaisuuden tai oikeistolaisuuden arvoja, jonka jälkeen taide voidaan luokitella.

  11. ”Lisäksi vielä on erikseen relativistinen vasemmisto/oikeisto ja absoluuttinen vasemmisto/oikeisto (riippuen tietysti millä kriteereillä nuo määritellään, joka ei ole tässä merkityksellistä).”

    *) korjaus / täsmennys: maantieteellisen tai kulttuurisen alueen relatiivinen vasemmistolaisuus tai oikeistolaisuus (mitä valintoja voi tehdä poliittisessa järjestelmässä) sekä absoluuttinen vasemmistolaisuus ja oikeistolaisuus, eli kuinka hyvin joku täyttää vasemmistolle tai oikeistolle asetetut arvot ja tavoitteet (jonkun maan vasemmisto voi olla oikeistolaisempaa kuin toisen maan äärioikeisto)

  12. Murrur, hyviä kommentteja!

    Siteeraan: ”jos halutaan määritellä vasemmistolainen tai oikeistolainen taide, on ensin määriteltävä se arvopohja mitä kukin näistä yleiskäsitteistä edustaa. parempi olisi määritellä enemmänkin pienempien lohkojen kautta, mutta jos vas-oikea jaolla tahdotaan määritellä on ensin määriteltävä kunkin arvopohja, jota vasten tätä peilataan.” Tavallaan tätä halusinkin kirjoituksellani käsitellä ja määritellä taiteilijan näkökulmasta hieman niitä ideologisia suuntauksia, miten ne näyttäytyvät taiteilijoiden silmissä. Tietenkään en koe edustavani koko taiteilijakuntaa, vaan ensisijaisesti kirjoitin omasta näkövinkkelistäni.

    Olen murrurin kanssa samaa mieltä, ettei vasemmistolaiset tai oikeistolaiset ideologiat ole mitenkään kiveen kirjoitettuja, vaan suomalaisessa puoluepoliittisessakin maailmassa nämä ideologiset suuntaukset limittyvät suurinpiirtein juuri Murrurin kuvaamalla tavalla.

    Kuvaamani darwinilais/vasemmistolaisen ideologian ja oikeistolaiskristillisen ideologian yhteys on ihan omaa aivoitustani, jolla oli tarkoitus niputtaa näiden kahden ideologian moraalista ajatusmaailmaa yhteen ja kuvata jonkin toimivan ja kuvaavan esimerkin kautta mahdollista taiteilijan ideologista ajatusmaailmaa. Perusväittämäni oli kenties, että ei ole ihme jos taiteilijat kallistuvat vasemmalle.

    Mutta upeaa, että asia kiinnostaa ja herättää keskustelua!
    Kiitos osallistuneille!

    Mikko

  13. Murrurin kommentteihin minulla ei ole mitään lisättävää. Ajateltua ja harkittua puhetta, joka avasi mainiosti erinäisiä keskustelussa esille tulleita näkökulmaeroja.

    Terolle olin ennen Murrurin kommenttia vastaamassa, että kolme suurinta puoluettamme muodostavat pitkälti nykyisen oikeistomme, jossa samoihin hyppysiin on keskittynyt niin eduskunta kuin hallituskin (vallan kolmijaon rappiotilasta olenkin kirjoittanut joskus aiemmin). Presidentti-instituutio, vaikka presidentti yleensä onkin jostakin näistä kolmesta lähtöisin, toimii kuitenkin puolueklikin ulkopuolelta käsin ja on, paitsi kansan suoraan valitsema, myös haaste tälle valtakeskittymälle… Mutta tämä vastaus menisi jo yksityiskohdista saivartelun puolelle, joten ehkei siitä sen enempää?

    Mikko: Siitä on jo tovi, kun olen Dawkinsia ja Dennettiä lukenut, mutta jos nyt en ole aivan väärässä, heidän moraalipohdintansa on kirjoitettu ennen kaikkea puolustamaan ateistisen moraalin mahdollisuutta. Ehkä näitä puolustuksia jossain tarvitaan, vaikka ympärilläni humanistinen ateismi onkin ennemmin sääntö kuin mitään erityisen vierasta. (Selvä homma: ateisteja tässä maassa on paljon, ihan oikeita nihilistejä melko vähän.)

    Niin, ja se alkuperäinen kirjoituksesi Hesarissa oli osiaan enimmältään ihan asiaa, vaikka tartuinkin vain tähän kiinnostavaan sivupolun mahdollisuuteen. Perusväittämästäsi lienemme tismalleen samaa mieltä.

  14. Ari Pennanen tämän päivän hesarissa! Lähinnä huvittaa…

    ”Vasemmistolaisuus ei takaa korkeatasoista taidetta

    Surkeata oli lukea Mikko Ijäksen kirjoituksen johtopäätöksiä (HS Mielipide 13. 2.). Hänen mukaansa vasemmistolaisuus käsittää kaiken hyvyyden ja empatian (tasa-arvo, oikeudenmukaisuus jne.) ja oikeistolaisuus sen vastakohdan.

    On anteeksiantamaton kömmähdys käsitellä darvinismia johonkin erityiseen (vasemmistolaiseen) ihanteeseen pyrkivänä luonnonvoimana. Darvinismi on selittävä mekanismi luonnon tapahtumille, ei metafyysinen kuvaus oikeasta. Vasemmistolaisuus pyrkii takaamaan tasa-arvon määrittelemällä ihmisten tarpeet ja tuottamalla ne kaikille tasa-arvoisesti.

    Oikeistolaisuus kokee mahdottomaksi määrittää ihmisten tarpeet, koska tarpeet vaihtelevat yksilöstä toiseen. Oikeistolaisuus korostaa yksilön omaa valintaa. Markkinatalous on seuraus, mekanismi, joka tunnustelee, mikä voisi olla yksilöille arvokasta. Sitten se pyrkii tuottamaan sellaista.

    Vasemmistolainen ihmisten tarpeiden määrittely edellyttää keskusjohtoista systeemiä määrittämään, mitkä ovat oikeita tarpeita, ja tuomitsemaan muut vääriksi. Siitä saadaan vääjäämättä yhteys stalinismiin, halusi Ijäs sitä tai ei. Se johtaa harvainvaltaan, ”oikean” mielipiteen ainutlaatuisuuteen.

    Ei taistolaisuus sattuma Suomessa Neuvostoliiton varjossa ollut, ainut hyväksyttävä mielipide. Ijäs peräsi oikean taiteen määrittelyä apurahojen suuntaamista varten. Siihen tarvitaan pieni ryhmä, joka määrittää oikean. Oikeistolaisuus suuntaisi varat ihmisten arvojakaumien mukaan. Se taas edellyttää markkinamekanismia, joka tunnustelee yhteiskuntaa.

    Tieteessä oikeistolaisuus kyllä toimii, Ijäksen mielipiteestä riippumatta. Pienet ryhmät eivät voi määrittää tieteen arviointia, se tapahtuu kaikkia arvosisältöjä kunnioittaen, ankaralla kilpailulla. Ijäksen mukaan ”taiteen korkeatasoisuus” perustuu julkiseen tukeen. Se väistämättä kaventaa ilmaisua ”oikeaksi hyväksyttyyn”.

    Näyttäisi kyllä kuitenkin siltä, että yksilöiden muutoksenhalu johtaa korkeatasoiseen taiteeseen. Vasemmistolaisessa Neuvostoliitossa korkeatasoista taidetta tekivät vasemmistolaisuudesta pois pyrkivät, Suomen taiteen kultakaudella Suomen kansallismieliset pyrkiessään pois Venäjän keskusjohdosta.

    Ari Pennanen
    dosentti
    Tampereen teknillinen yliopisto”

  15. ”Markkinatalous on seuraus, mekanismi, joka tunnustelee, mikä voisi olla yksilöille arvokasta. Sitten se pyrkii tuottamaan sellaista.”

    …tai sitten – valitettavan usein – se pyrkii ottamaan sen arvokkaan ihmisiltä pois ja myymään sen takaisin isolla rahalla. (Esim. patentoidut geenit, Espoon energiantuotanto jne. jne.)

    ”Vasemmistolainen ihmisten tarpeiden määrittely edellyttää keskusjohtoista systeemiä määrittämään, mitkä ovat oikeita tarpeita, ja tuomitsemaan muut vääriksi. Siitä saadaan vääjäämättä yhteys stalinismiin, halusi Ijäs sitä tai ei. Se johtaa harvainvaltaan, “oikean” mielipiteen ainutlaatuisuuteen.”

    Juu, erityisesti tämä pätee kaikkien anarkistipunkkarien pyrkimyksiin:)

    Mutta kuten huomaamme, arvot, joita ainakin puheissa ajetaan, ovat eri puolilla pitkälti yhteiset. Käsitys siitä, miten noita arvoja parhaiten yhteiskunnassa edistetään, menevät sen sijaan ristiin. Neuvostoliiton ihailijat olivat aikanaan pahasti väärässä, mutta niin ovat nykyiset yhteiskunnan yksityistäjätkin.

    Markkinamekanismien tuottama ”taide” näyttäisi ainakin määrällisesti tarkasteltuna olevan suurimmaksi osaksi pornoa. Niin ne varat liikkuvat ihmisten arvojakaumien mukaan. Porno tuottaa varmasti tyydyttäviä ”taide-elämyksiä”, mutta jotenkin uskallan epäillä, että dosentti Pennanenkaan nimittäisi sitä laadukkaaksi taiteeksi.

  16. ”Juu, erityisesti tämä pätee kaikkien anarkistipunkkarien pyrkimyksiin”

    Minun on kovin vaikea mieltää anarkistipunkkareita vasemmistolaisiksi… ennemmin kai anarkismiin kuuluu koko systeemille ja kaikille järjestelmille, niin oikeistolaisille kuin vasemmistolaisillekin haistattelu.

  17. Anarkismi on kyllä varsin yleisesti ja perinteisesti nähty vasemmistolaisena aatteena, ks. esim. Wikipedian englanninkielinen artikkeli: http://en.wikipedia.org/wiki/Left-wing_politics

    Tämäkään asia ei (tietenkään) ole näin yksinkertainen, sillä perinteisen vasemmistoanarkismin lisäksi on nykyään oikeistolaista anarkismia, esim. anarkokapitalismia, jossa nimenomaan markkinoiden vapauttaminen nähdään erityisen keskeisenä ratkaisuna ihmisten vapauttamiseksi.

  18. Teemu Mäki jatkaa keskustelua taidemaailman valtaapitävistä Voima-lehdessä:

    http://fifi.voima.fi/artikkeli/Avoin-kirje-kolmen-koplalle/3369

  19. Käsittääkkesni Ijäksen hesarin teksi tähtäsi siihen, että yhteiskunnan tuella syntyy hyvää taidetta. Kun sitten vasemmistolaisuus tukee yhteiskunnan vahvaa panosta resurssiemme käytössä, niin kannattaahan taiteilijan kallistua vasemmalle, se lisää apurahoja. Ja sillä voi päästä porukkaan joka saa apurahoja.
    Varmaan on niin, että markkinalähtöinen taide on suurimmaksi osaksi roskaa, esimerkiksi pääosa pornoelokuvista tuotetaan Kaliforniassa (eivätkä ne ole mielestäni taidetta). Mutta silti elokuvataiteen kirkkaimpia helmiä on myös tuotettu markkinalähtöisesti Kaliforniasta (Coenin veljekset, Chaplin, Kubrick, Welles, Coppola…)

  20. Kiitos asiallisesta kommentista.

    Tuosta Ijäksen alkuperäisestä painopisteestähän lähdettiin (tässä blogissa) heti ihan toisille radoille; apurahakeskustelun ei oikeastaan ollut tarkoitus olla tämän oman ajatuksenvirtani keskiössä ollenkaan.

    Ja kyllä, darwinismista olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Sen sijaan se vasemmistolaisuus, jonka osaksi itseni miellän, eroaa merkittävästi siitä vasemmistolaisuudesta, jonka kirjoituksessasi kuvasit. Vapauden ja vaihtoehtojen tavoittelussa olen jälleen kanssasi samaa mieltä.

    Mutta osaisinkohan ottaa kantaa apurahakysymykseen?

    Jos pelkistä markkinoista olisi kiinni, tässä maassa elättäisi itsensä parikymmentä kirjailijaa. Ainakin kirjallisuuden lukijan kannalta vain heidän julkaisemisensa merkitsisi vaihtoehtojen vähenemistä. Apurahasysteemi mahdollistaa sen, että muillakin on aikaa hioa välineistöään ja taidettaan, niin että ainakin tekninen – monissa tapauksissa sisällöllinenkin – laatu on korkeampaa kuin mitä se olisi, jos taidettaan joutuisi puuhastelemaan päivätyön ohessa.

    En itse usko, että apurahasysteemi tuottaa vasemmistolaista taidetta sillä ajatuksella, että ”Hahaa, kirjoitanpa vasurikamaa, jotta saan tukia!” En ajattele sen paremmin kustantajaa kuin apurahalautakuntaakaan, kun alan kirjoittaa kirjaa. En edes yhtään tiedä, millaiset tyyppit apurahoistamme ovat päättämässä: minä vain kirjoitan. (En tietenkään tunne kaikkia taiteilijoita tässä maassa. Päin vastoin.)

    Sen sijaan on mahdollista, että apurahasysteemi saattaa tukea enimmäkseen vasemmistolaista taidetta siksi, että suurin osa hakijoista ei ole kovin hyvin sisällä kaupallisessa järjestelmässä: sen sijaan meillä on paljon kokemusta kaupallisen järjestelmän marginaalista ja jopa ulkopuolelle jäämisestä. (Kaupallisessa mielessä suurin osa taiteilijoista todella on jokseenkin tarpeetonta porukkaa.) Minkälaista ajattelua tuollaisesta positiosta voisi kuvitella syntyvän?

    Onko näin todella, en tiedä. Kunhan spekuloin. Minua asia ei kuitenkaan haittaa. Mielestäni hyvä taide tosiaan on tyypillisesti ennemminkin valtakriittistä kuin valtaa pönkittävää, ja sen kohoaminen näkyville apurahasysteemin avulla on yhteiskunnalta tervettä, itsekriittistä ja eteenpäin vievää toimintaa.

    Samaa mieltä olen kanssasi myös tästä:
    ”Näyttäisi kyllä kuitenkin siltä, että yksilöiden muutoksenhalu johtaa korkeatasoiseen taiteeseen. Vasemmistolaisessa Neuvostoliitossa korkeatasoista taidetta tekivät vasemmistolaisuudesta pois pyrkivät, Suomen taiteen kultakaudella Suomen kansallismieliset pyrkiessään pois Venäjän keskusjohdosta.”

    Kysymys kuuluukin: ketkä tekevät korkeatasoista taidetta nyt?

  21. En minä niin raivokkaasti apurahoja vastusta. Mutta on se konservatiivinen järjestelmä, tukee pysyvyyttä, sitä hyväksi havaittua. Eivät Manet, Monet tai Gogh olisi apurahoja saaneet, he nousivat Akatemiaa vastaan. Laadukkaaseen taiteeseen, kuten tieteeseenkin liittyy paljon satunnaisuutta. Suuri määrä vaihtelua tuottaa aihioita, joista saattaa muodostua jotain joka koetaan laaduksi.
    Innovaatioissa (tiede, taide) yhteiskunnan tuki on Suomen kaltaisessa pienessä maassa tärkeää, mutta en usko että tukea jakavat pystyvät erottamaan massasta ne jalokivet, jotka mullistavat taiteen kentän. Juuri ennakoimattomaan poikkeavuuteen liittyy dynamiikka ja kehitys.
    Vaikka en vastustakaan yhteiskunna tukea, voisi silti tuen poistaminen johtaa vaikkapa seuraavanlaiseen ketjuun…paljon nuoria tekijöitä ja halpahintaista roskaa…joku pop- taiteilija kehittää roskasta uuden ilmaisun…uusi ilmaisu löytää tiensä kansainvälisiin gallerioihin…
    Kysymykseesi ”ketkä tekevät korkeatasoista taidetta nyt” vastaisin: emme tiedä, sen huipun määrittävät vasta tulevat sukupolvet.

  22. Hyvin puhuttu.

    Ainoa pieni huomautus: Paljon nuoria tekijöitä, halpahintaista roskaa ja sieltä seasta kohoavia helmiä syntyy joka tapauksessa ja koko ajan: täysin riippumatta apurahajärjestelmistä tai markkinoista. Pelkään (erinäisten harrastajaproduktioiden hämmästyttämänä), että kaikkein nerokkaimmat uudistajat jäävät kaiken järjestelmällisen rahoituksen ulkopuolelle ja tästä johtuen myös huomiokatveeseen.

    Esimerkiksi kirjallisuuden puolella ensimmäinen seula on markkinataloustoimija: kustantaja. Vasta tämän seulan läpäistyään on käytännössä mitään reaalisia mahdollisuuksia saada apurahojakaan.

    Van Gogh ei eläessään läpäissyt edes markkinoiden seulaa: apurahatkin olisivat tosiaan jääneet saamatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: