Lopputuleman jatke

Hyvä on. Pieni kuvaus illan kulusta niille, jotka eivät olleet paikalla. Tai muistoksi niille, jotka olivat.

Huomattakoon, että taidenautiskelijana olin hieman keskittymishäiriöisessä tilassa, sillä tirehtöörin ominaisuudessa ajattelin aina jo osittain seuraavaa esiintyjää.

Illan avasi kolmikko HEH. Rentouttava, kuulas, esitys. Yksi lauluista soi edelleen päässäni.

Seuraavaksi haastattelin Sari V:tä, joka raportoi, missä vaiheessa ArkkiPoliO, arkkitehtuuripoliittinen ohjelmajulistuksemme on. Ohjelma sisältää muun muassa übermarkettien desentralisointisuunnitelman siten, että noita autojättiostareita rakennetaan huomattavasti lisää, jotta ne ikään kuin nitistäisivät toinen toisensa ja jäisivät rauniovyöhykkeeksi Kehä III:n varrelle. Jäämme suurella mielenkiinnolla odottamaan, minkälaisia biotooppeja niiden muurien suojiin kehittyy. Nykyisten hedelmätiskien sisältö antaa tulevasta jonkinlaista osviittaa.

Helsingin ydinalueelle pyritään saamaan jälleen erilaisia paikkoja korostamalla niiden erityisluonteita. Senaatintorin ympäristöstä on mahdollista kehittää ympärivuotisesti lumetettu saamelaiskaupunginosa, Töölöstä taas voidaan kehittää espanjalaistyylinen eläkeläisparatiisi. Myöskään ghettoja, slummeja ja muita erityisalueita ei pidä unohtaa.

Himmeisiin kaasuvaloihin siirtymällä kaupungin tunnelma muutetaan romanttisemmaksi, eikä ylitöiden liiallisten tekeminen enää ole mahdollista. Urbaani ympäristö inhimillistyy. Savukoneilla saadaan aikaiseksi utuisia tiloja ja arvoituksellisuutta.

Seuraavaksi luki Moottorit-kirjaansa sekä jatko-osan siemeniä esikoisrunoilija Tuukka Hämäläinen.

Jouni Kempin runoista ehdottomasti mukaansatempaavin ja kiehtovin oli Jukka Petäjän kuuluisasta kritiikistä aakkostamalla koostettu teksti. Se toimi ääneen luettuna suorastaan erinomaisesti.

Seuraavaksi saimme kuulla Tuuve Aron absurdin novellin. ”Se oli aivan mainio! Se, että saa proosatekstin toimimaan ääneen luettuna, on jotakin äärimmäisen vaikeaa”, kuten eräs kuulija kuvaili kokemustaan.

Tauon jälkeen tanssi Balet Ryss Dostojevskin Kellariloukkoon pohjautuvan esityksensä. Hieno!

Kirsti Kurosen Runoja Angliassa hedelmöitetyn keskeneräisyydestä sisälsi koskettavia, jopa riipaisevia kuvia elämästä ja kuolemasta.

Miina Supisen esityksestä kuulin valitettavasti vain pienen pätkän, mutta sen vähän perusteella kuultu kertomus oli taattua, rytmillisesti ja ajatusnyrjäyksellisesti toimivaa Supista… Odotan novellikokoelmaa kuin kuuta nousevaa. (Onko tällainen sanonta todella olemassa? Miksi nousevaa kuuta odotetaan?)

Seuraavaksi olikin oma vuoroni. Äänentoiston kanssa oli pientä ongelmaa, mutta minun numeroni on nyt nähtävissä täälläkin, ihan internetissä:

Leevi Lehto… tarvitseeko edes sanoa? Lausuntataiteen mestariluokkaa, vaikka olikin niin reippaasti mukavuusalueensa ulkopuolella että joutui keskeyttämään yhden klassikkosovituksensa. Myöhemmin myös netissä.

Harri Hertell ja Saara Rautio toivat lyyran takaisin lyriikkaan. Tai itse asiassa juuri Saara Rautio toi lyyran, ja Harri lyriikan. Eikä se ollut lyyra vaan harppu. Vaikuttava soitin, vaikuttava esitys!

Lopulta Blues Sektio kääri meidät sulosointujensa pumpuliin. Pumpuli (Bomull) on peräisin puuvillapellolta.

Sitten siirryttiin kadun toiselle puolelle ja tyhjennettiin muutama kuohuviinipullo ja jotain muutakin, ja kehiteltiin uusia ideoita (uusälyttömyyden militantin siiven syntysanat lausuttiin), ja aivotoimintojen pikku hiljaa kytkeytyessä pois päältä luisuin kummallisiin tunnelmiin, menin taksilla kotiin ja olin vieläkin ylikierroksilla enkä saanut nukuttua.

Että semmoinen ilta.

Advertisements

9 vastausta

  1. pah, ehken vielä paremmin olis toiminut jos jännitys olisi lauennut normaalisti (Eli sillä hetkellä kun mikrofoni tunketaan nokan eteen), mutta ei, se vain paheni siitä.

  2. Hurmaavaa. (Nousevaan kuuhun viitaten: maanviljelijät ennen vanhaan odottivat innokkaasti ns. nousevaa eli kasvavaa kuuta, koska silloin tehdyt kylvöt onnistuivat, erityisesti kaikki maanpäälliset osat kukoistivat.)

    Rupesin tässä miettimään, että olisikohan siitä hyötyä nykyaikana myös esim. kieli ja keho -runoudessa?

  3. Kuulostaa hienolta, varsinkin tuo aivotoimintojen kytkeytyminen pois päältä! Harmi etten ollut mukana luisumassa kummallisiin tunnelmiin…

  4. Jouni: Tiettyä kramppia oli havaittavissa, mutta ainakin aakkosten imu oli niin vahva, ettei esiintymistekniset kysymykset paljon painaneet.

    Tammikuu44: Muusani ON hurmaava! Kiitos, biodynamiikasta oli siis kyse.

    Maahanmuuttaja: Joo, joskus nuo aivotoiminnot tuottavat ihan tarpeetonta murhetta ja haittaa elämässä. Pitäisikö järjestää jotakin myös siellä suunnalla? Vähän pääkaupunkikeskeistähän tämä touhu on toistaiseksi ollut…

  5. Jukka, kyllä mun mielestä Uusälyttömyyden asiaa kannattaa ajaa pääkaupunkisuden ulkopuolellekin. On perustettava paikallisjaostoja.

  6. Täällä maaseudulla kyllä on jo vuosikymmeniä harjoitettu kunnallispolitiikkaa…

  7. tammikuu44: Täällä maaseudulla kyllä on jo vuosikymmeniä harjoitettu kunnallispolitiikkaa…

    No joo, mutta se kunnallispolitiikka on NIIN vanhaälytöntä!

  8. Kattia kanssa, panemme parastamme!

  9. Jouni: Tää ei pohjimmiltaan olekaan pääkaupunkijuttu. Manifestia kirjoittamassa ovat olleet myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella majailevat Arvi Perttu (Kouvola) ja Hannu Hirvonen (Turku). Mutta minä taidan olla se vauhkoin sähläri, josta syystä aktiviteetti on keskittynyt näille tienoin. Toisena moottorina täällä on ollut Janne Viertiö, joka kaikessa hiljaisuudessa on hoidellut kaikkea tilaisuuksiin musiikkiin yms. liiittyvää.

    Mutta aivan, voitaisiin räjäyttää tajunta Turussa ja Kouvolassa myös!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: