Kahviloissa ja ravintoloissa

Katukahvilassa tupakoiminen kuuluu olennaisena osana ranskalaiseen elämänmuotoon:

(Kuva: Johanna Sinisalo)

Pariisia käsittelevien postikorttien, elokuvien, kirjallisuuden jne. muodostamat mielikuvat määrittävät helposti ennakolta mitä kaupunki matkailijalle on. Monet matkapäiväkirjani epäautenttisista merkinnöistä ja valokuvien aiheista pystyinkin suunnittelemaan mielessäni etukäteen. Paikan päällä ne käytiin todellistamassa. Tyypillisimmillään turismi onkin eräänlainen esittämisen muoto, kertomuksen rakentamista tulevaisuuden muistikuviksi.

Vain odottamaton – absurdi! – kykenee syventämään ymmärrystämme, mutta nopeasti sekin nielaistaan itseämme käsittelevän fiktion osaksi.

La Dôme oli yksi Sartren vakioravintoloista. Alkupaloiksi meille tuodaan kotiloita. Yhteen kotiloon on joutunut pari punaista marjan näköistä. Pippureita? Kaivan kotilon sisällön ulos kuorestaan, ja siinä se on. Täältä se on peräisin, juuri tästä ravintolasta!

Ravun katse.
Erakkoravun katse. Minun lautasellani.

Les Deux Magots oli aikoinaan eksistentialismien suosima kahvila. Vielä nykyäänkin siellä saattaa nähdä pöydän ääreen asettuneen Néantin, ei-minkään:

Kuvottavaa!

Piipahdamme kupposilla Café de Floressa. Täällä meillä dadaisteilla ja surrealisteilla on usein tapana viettää aikaamme. Mutta nyt on vakiporukka jossakin toisaalla. En näe Aragonia, en Bretonia, en Tzaraa enkä Picassoa. Olemmeko myöhässä? No, pärjäämme me keskenämmekin.

3 vastausta

  1. Viisas matkailija tosiaankin osaa aistia ympärillään sykkivää elämää ja perehtyä tärkeisiin kohteisiin antaumuksella ja perusteellisesti.

    Kiinnitin kuvissa erityisesti huomiota siihen, että matkalla ovat olleet hyvinkin sivityneet ihmiset: kukaan ei ole jättänyt lusikkaansa kahvaikuppiin vaan laittanut oikeaoppisesti aluslautaselle!

  2. ”Pariisia käsittelevien postikorttien, elokuvien, kirjallisuuden jne. muodostamat mielikuvat määrittävät helposti ennakolta mitä kaupunki matkailijalle on. Monet matkapäiväkirjani epäautenttisista merkinnöistä ja valokuvien aiheista pystyinkin suunnittelemaan mielessäni etukäteen. Paikan päällä ne käytiin todellistamassa. Tyypillisimmillään turismi onkin eräänlainen esittämisen muoto, kertomuksen rakentamista tulevaisuuden muistikuviksi.”

    Itse suunnittelin eilen, miten toimin kahden viikon päästä. Ilmeisesti lähden liikkeelle gare d’Austerlitziltä ja flaneeraan kauniiden taiteiden sillalle saakka. Aion tehdä paljon merkintöjä, lähtöpaikassani huomioin Sebaldin Austerlitzin. Minulla on sellainen unelma, etten milloinkaan käy Eiffelin tornissa, se on semmoista eksentrisyyttä.

  3. Samoja uria kulkivat minunkin ajatukseni: Austerlitzin asema houkutteli kovasti juuri tuon Sebaldin markkinoimana. Eiffelin torni mekin kierrettiin kaukaa. Ja muutenkin nuo viralliset Pariisin monumentit näimme lähinnä etäältä ja osin vahingossa.

    Tahallisia nähtävyyskokemuksia: Kävimme Montparnassen tornitalossa kupposilla, koska en ollut koskaan aiemmin käynyt pilvenpiirtäjässä. (Sieltä me sen torninkin sitten näimme kaikessa kamaluudessaan.) Ja Pompidou-keskuksessa katselimme modernia taidetta, kun sitä on hauska katsella täällä kotopuolessakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: