Ajallisuudesta taas

Usein kuulee väitettävän, että aikaa on liian vähän. Vuorokaudessa pitäisi olla 25 tuntia ja viikossa 8 päivää. Usein olen ajatellut niin itsekin. Ajan vähyydestä tietenkin seuraa kiirettä ja ahdistusta: kaikkea ei ehdi, ei etenkään kaikkea, mitä haluaisi. Ajan puute on kauhistuttavimmillaan siinä, että tajuaa ihmisiän lyhyyden, kaiken päättymisen aivan liian aikaisin.

Kaikki tuo on tietenkin väärin ajateltu.

Jos vuorokaudessa olisi tunti enemmän, kuka käyttäisi sen hyvin?

Jos viikossa olisi päivä enemmän, kuka käyttäisi sen hyvin?

Jos ihmiselo kestäisi kymmenen vuotta nykyistään pidempään, kuka eläisi sen hyvin?

Ajan vähyys ei olekaan määrällinen vaan laadullinen puute. Meiltä puuttuu oikeanlaista aikaa; vääränlaista kyllä riittää. Tämä täytyy ymmärtää aika ajoin uudelleen ja tehdä tarvittavat johtopäätökset. Liian helposti asia pääsee unohtumaan.

Jatkotutkimusaihe: mietittävä sanojen ”laatuaika” ja ”määräaika” merkityksiä sekä suhdetta toisiinsa.

2 vastausta

  1. Tuo kiireinen nuoruuden aika se vasta laatuaikaa onkin. Lapselle annettava aika on laatuaikaa vain silloin, jos lapsi luottaa sen jatkuvuuteen, mutta laatu-aika voi jatkua pienissä pätkissäkin. Näin lapselle annettava aika on aina laatuaikaa; mummon paistamien lihapullien haju on parasta laatuaikaa, sanoi joku luovuusguru vuosia sitten.

    Määräaika haisee vähän terveyskeskukselle: lääkärin vastaanottoaika, reseptin uusimisaika. Tai aikatauluilta. Onko kalenterisi täynnä määrättyjä aikoja? Niidenkin joukossa voi olla laadukasta aikaa ja ikäviä tehtäviä tai tapaamisia.

    Kun ihminen tulee vanhaksi, aika lisääntyy, vaikka elämä lyhenee. Vanhana kaikki aika on laatuaikaa. Aika ei enää etenekään suoraviiivaisesti eteenpäin vaan se on kuin jonkinlainen ajan ilmakehä ihmisen ympärillä, sen kokoa ja muotoa voit itse muunnella.

    Hih-hah, mutta pillerit ja insuliinit on muistettava ottaa määrättyyn aikaan!

    (Tässä nyt ei ollut mitään järkeä, mutta terveisiä; miten koulunkäynti on sujunut, niin tyttäreltä kuin isältä?)

  2. Kiitos terveisistä! Tuo vanhuusjuttu kuulostaa lohdulliselta.

    Kyllähän tuo koulunkäynti näyttää sujuvan. Meiltä molemmilta. Vähän minua kyllä vaivaa tuo koulupäivän mitta. Iltapäiväkerhoineen se on joskus aika pitkä. Pitää katsella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: