Tasa- ja muista arvoista

Tänään kansalaiset ovat saaneet luettavakseen tuoreehkoja tilastotietoja sukupuolen vaikutuksesta akateemisesti koulutettujen työelämään. Vuonna 2005 viisi vuotta aiemmin korkeakoulusta valmistuneista naisista työttöminä oli 4%, miehistä 3%. Työvoiman ulkopuolelle naisista oli jättäytynyt 13%, miehistä 3%. Laajalti entuudestaan tunnettua on, että johtopaikoilla on enemmän miehiä kuin naisia.

Todellisia tasa-arvo-ongelmia on, kuten korkeakoulusta vastavalmistuneiden naisten korkea työttömyys sekä miehille langetettu armeija. En nyt puutu näihin asioihin. Sen sijaan rajaan mielenkiintoni tuossa ensimmäisessä kappaleessa ilmaisemiini tosiasioihin.

Luen noita tietoja siten, että naisilla on miehiä paremmin arvot kohdallaan. Se, että naiset noin runsaslukuisina jättäytyvät työelämän ulkopuolelle, kertoo mielestäni viisaudesta. Sen sijaan se, että miehiä on korkeimmilla johtopaikoilla kovin runsaslukuisina, herättää kysymyksen: Miksi? Miksi kukaan haluaa tehdä 14-tuntisia kokouspäiviä puku päällä ja kravatti kaulassa, jos vaihtoehtona on vaikkapa jäädä kotiin? Miksi tasa-arvokeskustelussa niin harvoin kyseenalaistetaan talouselämän tarjoama arvomaailma ja nähdään itsensä bisneksille myyminen vain ja ainoastaan jotenkin tavoiteltavana asiana?

Älkää ymmärtäkö minua väärin. En minä bisnespomoja halveksi. Jonkun ne pukumiehenkin (paska?)hommat täytyy tehdä. Onneksi ei kuitenkaan minun. Ne voivat hyvin hoidettuina olla suuressa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa yhtä tärkeää työtä kuin sairaanhoitajan tai roskakuskinkin.

Mutta kuinka moni ihminen kokee todella olevansa pakotettu hoitovapaalle? Tai edes hankkimaan lapsia? Harva työelämän ulkopuolelle jääminen taitaa olla mitään muuta kuin oma valinta, tai ainakin minun – itsekin tuon valinnan tehneenä – on vaikea nähdä sitä minään muuna. Ehkä työkyvyttömyyksiä lukuunottamatta. Ja siksi, toisin kuin tutkijat Kivinen ja Nurmi, en niin hirveästi ihmettele, että molemmat sukupuolet ovat työhönsä yhtä tyytyväisiä.

Mainokset

6 vastausta

  1. Herra dosentti on varmasti oikeassa siinä, että naiset ovat viisaita. Se minua vain harmittaa, että jotkut mahdottomasti naisten tasa-arvoasiaa ajavat naiset ovat ajaneet asiat siihen malliin, että enää ei ole kunniallista naida rikasta miestä ja ryhtyä opiskelemaan kulttuuriantropologiaa avoimessa yliopistossa. Voisi järjestää kultturelleja matineoita kodissaan ja tavata nuoria runoilijoita.

    Näin tapahtuin ennen vanhaan. Talouselämän arvomaailma antoi tuolloin mahdollisuuden ymmärtää ja kannustaa nuoria kykyja mahdottoman hyviin suorituksiin.

    Ystävällisti, rakkaudella
    Hymyilevä eläkeläinen

  2. Olen sanaton:)

  3. Pukunaisena liike-elämässä työskentelevänä voin lohduttaa että onneksi siellä eivät kaikki tehtävät ole paskahommia 🙂 Itse työskentelen hommassa josta pidän.

    Jossain vaiheessa uraa alkaa vastuu kasvaa ja näkyä myös ajankäytössä, liike-elämä tuppaa haukkaamaan jo epämiellyttävän osan ajasta sekä ajatuksista, aamuöistä stressiä jota ei pysty parhaimmillakaan mantroilla estämään.

    Olen huomannut että tässä taitekohdassa miesten ja naisten välillä on suuri ero; miehet etenevät urallaan edelleen sen kummempia miettimättä mutta naiset aloittavat arvokeskustelun itsensä kanssa. Monet naiset päätyvät vaihtamaan alaa tai tehtäviä jäämään kotiin tai opiskelemaan koska tahdin kiihtyminen ja kaikesta muusta elämästä ei kuulosta haluttavalta – edes parempien natsojen ja palkan toivossa. Sukupuolten välinen ero?

    Lukaisin saman artikkelin ja se herätti paljon ajatuksia.

    Hyvää kevättä! Joko uutta kirjaasi saa kaupoista?

  4. Tiedoksesi: Jos törmäät ongelmaan tai tulee asiaa WordPress.comista, niin nykyään se on mahdollista myös suomenkielellä: http://fi.forums.wordpress.com/

    Apuasi
    valvoja

    Ps. Voit poistaa tämän kommentin, jos haluat, halusin vain ilmoittaa tästä. Kiitos.

  5. Inni: ”Pukunaisena liike-elämässä työskentelevänä voin lohduttaa että onneksi siellä eivät kaikki tehtävät ole paskahommia 🙂 Itse työskentelen hommassa josta pidän.”

    Mukava kuulla:)
    Kuvauksesi urakehityksestä kuulostaa uskottavalta. Itselläni (sukupuolestani riippumatta) raja tulisi toki vastaan jo reilusti ennen 40 viikkotyötuntia:)

    Vaikea tietenkin todella sanoa, onko kyseessä biologisten sukupuolten välinen ero vai onko lasikatto todellinen yhteiskunnallinen este. Pelkkä sukupuolten lukumääräinen erisuhta ei ole riittävä argumentti sen paremmin syrjinnän kuin syrjimättömyydenkään puolesta.

    Mistähän löytyisi kunnollista vertailevaa tutkimusta korvaamaan mutua ja mielipiteitä?

    Taidanpa jatkaa erillisessä kirjoituksessa.

  6. […] kommentit Jukka on Tasa- ja muista arvoistaapuasi on Tasa- ja muista arvoistaInni on Tasa- ja muista arvoistaJukka on Tasa- ja […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: