Laitostunutta elämää

Sain suullisen huomautuksen: en ole viime aikoina kirjoittanut tänne mitään kiipeilyjuttua.

Aivan totta. Kiipeily merkitsee minulle esteettisiä ja eksistenttisiä juttuja, hienoja tai jopa yleviä näköaloja, mahdollisuuksia mennä sinne, minne muuten ei voisi mennä. Sen semmoista.

Mitään tuollaista ei yksinkertaisesti viime aikoina ole ollut kuvioissa. Paitsi ehkä jotain hiihto- ja kesälomien suunnitteluja. On vaan välillä käyty sisällä, ja siellä on jokseenkin tämmöistä:

pc230070

Kauniaisissa. Kuva: Oskari Sneck

Ei siis paljonkaan raportoitavaa. Ellei lasketa sitä, että nyt, monen päivän mittaisen pakkaskauden alkaessa kävelen olohuoneen ja keittiön väliä edestakaisin kuin vangittu eläin. Kunhan vielä joulun sukulaisvierailut hoidetaan, niin… ULOS!

Advertisements

Yksi vastaus

  1. No joo, kyllä toi tollanen harrastus teiltä kapeilta ihmisiltä onnistuu, mutta vaikka vahva olenkin niin en kyllä jaksaisi kannatella yli 0,1:htä tonnia sormillani ja varpaillani.

    Nuorempana kävin keskieuroopassa katsomassa kun serkkupoika kiipesi vuorella ja siinä istuskellessani oluen äärellä välillä kiikareilla häntä vilkuillen totesin että on se vaan hullua puuhaa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: