Toisinaan harrastan myös lukemista

Luin vajaa kuukausi sitten Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa. En ole aiemmin lukenut Austeria, enkä ole varma, luenko jatkossa yhtään. Olihan se kiva ja viihdyttävä lukuromaani – tai saippuaooppera, niin kuin takakannessa sanottiin. Mutta siinä jokseenkin kaikki. Jotenkin sitä odottaisi himppasen enemmän sellaiselta tyypiltä, jota liepeessä tituleerataan yhdeksi ”Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista.” Ei mene hyvin sitten Yhdysvalloissakaan.

.

Joseph Hellerin Catch-22 etenee hitaasti. Osaksi hitaus johtuu siitä, että joudun aina välillä lukemaan monen sivun näytteitä ääneen vaimolleni. Ja ääneen lukeminen on hidasta, jos nauraa samalla kyynelet silmissä. Kirjan huumori on kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin tavattoman toimivaa. Heller naura(tta)a oikeille asioille oikealla tavalla.

.

Luin juuri Kemppisen blogista, että vastikään on ilmestynyt uusi Pamuk-suomennos. Hittolainen! En edes tiennyt odottaa mokomaa. Missä välissä minä sen nyt muka luen? Menee yli kuukauden päähän. Ja Pamuk, hän se on kuulkaas Kirjailija!

Advertisements

5 vastausta

  1. Pamukin Lumen myötä kiinnostuin Turkin poliittisesta kentästä, mihin en olisi koskaan uskonut kiinnittäväni mitenkään suuremmin huomiota. Lumi on muutenkin vakuuttava kirja. Se herättää eloon kokonaisen kylän, toisaalta koko jäljellä olevan maailman, vain muutamilla avainsanoilla.

  2. Pamukilla on kyllä kyky avata paljon vähillä sanoilla. Tutustuin kirjailijaan Mustan kirjan myötä, ja muistan, miten yksittäiset virkkeet kertoivat turkkilaisesta elämästä vaikka mitä.

  3. Auster oli parhaimmillaan 80-luvun puolivälissä New York trilogiassaan (Lasikaupunki, Aaveita, Lukittu huon), eivät hänen sen jälkeen tekemänsä kirjat huonoja ole mutta niistä voisi sanoa: ”OK, ihan kiva kirja, mutta…”

    Sattumuksia Brooklynissä kirjaa en ole lukenut, joten siitä en osaa mitään sanoa.

  4. Ja Pamuk, hän se on kuulkaas Kirjailija!

    Jaa, pitäisiköhän sitä lukaista jokin Pamukin teos?

  5. Suosittelen lämpimästi.
    Nimeni on Punainen on myös aivan erinomainen noiden jo mainittujen Lumen ja Mustan kirjan lisäksi. Helppoa lähestymistä etsiville voinee suositella Uutta elämää.

    Valkoinen linna sen sijaan ei aikoinaan iskenyt mihinkään minun suoneeni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: